Lakanadokumentoinnin ensisatoa - neitoja ja violetteja kukkia

Tervetuloa tutustumaan yön tekstiileihin! 

Forssan museon keräsi tietoja ihmisten lempilakanoista syys-lokakuussa 2025 järjestetyssä nykydokumentointitempauksessa*.

Nyt alkavassa sarjassa tuomme esiin Yön tekstiilit –aiheisen dokumentointitempauksen satoa. Lakanoita ei lahjoitettu museon kokoelmiin, mutta haastattelut ja kuvat jäävät digitaalisesti talteen museon digitaaliseen arkistoon.

Sirpa ja Jukka ovat monen ihanan lakana-aarteen omistajia. Finlaysonin tuotemerkillä varustettu, tyylitellysti kahta naista profiilista kuvaava pussilakana kulkeutui heille Ruotsissa asuvan sukulaisen kautta. Lakana oli löytynyt kirpputorilta. Miltähän ajalta se voisi olla?

Ajoitus ei selvinnyt itse pussilakanasta, mutta kuinka ollakaan, museon kokoelmista löytyi valokuva samaisen lakanan luonnoksesta.

Luonnoksen metatiedot paljastivat, että lakanaa on painettu Forssassa Finlaysonin kokoelmaan vuonna 1980 ja että sen materiaali on puoliksi puuvillaa, puoliksi polyesteriä. "Kangas tuntuu iholla mukavalta", kertoo Sirpa.

 
Toinen pariskunnan ihastuttava kuosiaarre on kaunis violetinsinikukkainen päällyslakana 1960-luvun puolivälistä. Lakana kuuluu siihen petivaatesukupolveen, jolloin päällyslakana taiteltiin tikkitäkin päälle - ajalta ennen pussilakanoita.

Kukkalakana kuului morsiamen kapioihin, kun lakanan omistajat solmivat avioliiton. Kangas ostettiin Forssan tehtaankaupasta, ommeltiin ja kirjailtiin omistajan tyttönimen alkukirjaimin Forssan ammattikoulussa. Muistitiedon mukaan kuosin on suunnitellut Aini Vaari. Kuosi on pitänyt värinsä kaikkien vuosikymmenten läpi. Lakana on yhä käytössä.


Seuraa tulevien viikkojen aikana muita lakanatarinoita!

Teksti: Kristiina Huttunen

Kuvat: Viktor Tykkyläinen




* Yötekstiilien dokumentointi kuuluu Suomen ammatillisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKO ry:n monen museon keskeiseen yö-aiheeseen nykydokumentointitempaukseen.