Koulu kankaissa - mutta minkä ajan koulu?
Forssan kaupunginkirjasto uudisti jo jonkin aikaa sitten tilojaan ja palautti museolle painokangastaulun, jonka kuosi on osa museokokoelmaa.
![]() |
Luokkakuva-painokangasta painettiin 130 cm leveälle painopohjalle. |
Luokkakuvaa esittävää kuosia suurikokoista kuosia painettiin huhtikuussa 1978 sekä Finlaysonin seuraavan vuoden yleiskokoelmaan että kansainväliselle asiakkaalle.
Kuosin on suunnitellut monien lastenkirjakuvittajana tuntema graafikko, kuvataiteilija Katriina Viljamaa-Rissanen.
Painokangas kuvaa hyvin tekoaikansa kuvitustyyliä. Lapset on toteutettu nappisilmäisinä ja kasvoiltaan lähes identtisinä. Jokainen luokkakuvassa oleva nappula on kuitenkin saanut oman asunsa ja kampauksensa. Niiden kautta jokainen kuvan lapsi on yksilö.
Lähemmin tarkasteltuna kuosista alkaa erottua vihjeitä kertomuksiin tai niiden alkuihin: keskirivin identtiset kaksoset, poropaitainen, sulalla lierihattunsa koristanut poika vasemmassa reunassa. Ja eturivin tyttö, jolla on kädessään - kynä.
![]() |
Clasroom-painokankaan leveys oli 150 cm. |
Forssan museon tekstiilikokoelmista löytyi myös saman suunnittelijan toinen kuosi. Nyt aiheena on koulutunti, ja myös opettaja on päässyt kuvaan mukaan. Kuosia painettiin 1970-luvun lopulla.
Tarkka katsoja huomaa etuosan suorakulmiot, jotka ovat ikään kuin vanhanaikaisten pulpetinkansien päätyosia syvennettyine kynäkouruineen ja mustepulloineen. Muutenkin kuosi on leikkisä vaihtuvia perspektiivejä myöten: lapset on kuvattu sivusta, opettaja ja korvaa pitelevä poika katselevat meitä.
Entä mitä aikaa kuosi voisi kuvata - ja onko kuosin - mielikuvituskuosin- aikaulottuvuudella väliä? Ainakin sitä on hauskaa pohtia! Lasten vaatteet ovat vanhanaikaisia, mustepullot käytössä, pulpetit kiinteitä penkki-pöytä -yhdistelmiä. Sen sijaan seinille kiinnitetyt numerot ja kirjaimet muistuttavat 1970-luvun peruskoulujen mallikirjaimia. Samalta vuosikymmeneltä kuosiin on tainnut lennähtää keltainen rullaverho. Aakkoset ovat kansainvälisesti ilman ääkkösiä ja kuukausien nimet tyylikkäästi englanniksi - tämä on tehnyt kuosista kelvon ulkomaiselle ostajalle.
Lisäksi kuosissa on yleismaailmallista draamaa - lettinauha on kohta lennossa.
![]() |
1970-luvun loppupuolella muodissa olivat nostalgia ja folkloristiset tyyli. Perhoshihaisiin mekkoihin pukeutuivat niin äidit kuin tyttäretkin. Kuosin juuret ovat kuitenkin paljon syvemmällä.
"Aiheen lähtökohta on oma kouluun lähtöni Ravijoen kansakoulussa", kertoo 1940-luvulla syntynyt suunnittelija. "Pojilla oli pussihousut ja tytöillä siipihihaiset mekot".
Samoihin aikoihin kuosien suunnittelun kanssa Viljamaa-Rissanen kuvitti Otavalle Kasvava sanasto -nimistä oppikirjaa (Kaija Jylhä& Maija Niskanen, 1976-1979) ja painokankaiden ja kirjan kuvituksen tyylissä on paljon samaa.
![]() |
Kirjankuvitusten, -kansien, oppikirjankuvitusten lisäksi Viljamaa-Rissanen suunnitteli työurallaan kuvituksia aikakausilehtiin. Mukaan mahtuu myös yhteistyö Anu Pentikin kanssa ja kokonaisen astiaston suunnittelu - sekä tietenkin painokuosien suunnittelua Finlaysonille.
Kuosisuunnitteluun Viljamaa-Rissanen tutustui jo 1960-luvun alussa, koululaisena, ollessaan kesätöissä Porin Puuvilla Oy:n ateljeessa. "Sain suunnitella painomalleja. Raili neuvoi, miten se tapahtuu: valitaan aihe, aletaan tehdä sommitelmaa aiheen toistumisesta," muistelee Viljamaa-Rissanen kuosisuunnittelija Raili Konttisen antamaa opetusta.
Kuosien tuotanto eteni luonnoksesta valmiiksi kankaaksi tehtaassa. Tuotannon eri vaiheissa muutokset kuoseihin olivat tavallisia. Kuvioita skaalattiin tai karsittiin. Värit vaihtuivat. Mutta kun vertaa tämän tekstin lopussa olevaa kuosiluonnosta blogitekstin alussa olevaan valmiin painokankaan kuvaan, huomaa, että muutokset ovat hillittyjä. Värit ovat kautta linjan tummuneet ja terävöityneet, ja vihreä on korvautunut tummalla sinisellä.
Tärkein, kuosissa kuvattujen lasten yksilöllisyys, on jäänyt jäljelle. Ja se kynää pitelevä tyttö - se taitaa olla suunnittelija itse. Koristaahan essumekon etumustaa nimikirjaimet KVR.
Kommentit
Lähetä kommentti