Lakanat lapsuudenkodissa ja maailmalla

Kirkkaanvihreä kirsikka- ja kirsikankukka -aiheinen pussilakana on helppo ajoittaa 1970-luvulle.

Tuolloin sisustusmuoti suosi voimakkaita värejä. Uudisasuntojen keittiö olivat punaisia, olohuoneet vihreitä ja kylpyhuoneet keltaisia – tai toisinpäin. Tiheäpigmenttiset kovahkot värit olivat suosiossa yhdessä seinänkokoisten maisematapettien kanssa. 

Jaanan makuuhuoneen seinä lapsuudenkodissa Forssassa oli maalattu kirkkaan vihreäksi. Seinän edessä oli sänky. Äiti valitsi Finlaysonin tehtaankaupasta sänkyyn lakanakankaan, joka sointuisi vastamaalattuun seinään.  

Kirsikkakuvioinen pussilakana toimi myös perheen retkilakanana, jonka äiti pujotti teltan patjan päälliseksi, ennen kuin käytiin nukkumaan. 

Jaana työskenteli Iso-Britanniassa 25 vuotta. Pieni pala kotia oli mukana kirsikkalakanan muodossa. Se piti yllä tunnesidettä perheeseen, Suomeen ja Forssaan. Lakanan omistaja muistelee: “Tämä lakana on aina ollut kaikkein pehmein!”. 

Äidin tekemä pussilakana on yhä tallessa myös Savosta lähtöisin olevalla, lounaiseen Hämeeseen kotiutuneella Hannalla. 

Pussilakana ajoittuu 1970-luvun alkupuolelle. Se on ajalleen tyypillinen kerrottukukkaisine kukka-aiheineen, joiden takana on valkoisin ääriviivoin toteutettu toinen kukkasommitelma.  

Hannan äiti tilasi Kotiliettä ja sai lehdestä useita ompeluideoita. Aikuistuneet tyttäret saivat mukaansa uuteen elämään, pehmikkeeksi, äidin ompelemia tyynyliinoja ja pussilakanoita. 

Vuonna 1973  Hanna lähti lapsuudenkotoaan opiskelemaan ja pussilakana ja siihen sopiva tyynyliina lähti mukana. 

Omistajansa mieleen pussilakana tuo lapsuudenkodin ja sen, kuinka äidin esimerkki opetti lapset  huomaamaan arjen kauniita asioita.  

Lakana on yhä käyttökunnossa, mutta käyttäjä on kasvanut lakanasta ohi: se on tärkeä muisto lapsuudenkodista, mutta nykyään miellyttävät toisenlaiset lakanakuosit ja värit.  

Teksti ja kuvat: Kristiina Huttunen