Sirosäkkilakanat

“Kasvoin sirosäkkien vaatettamana", toteaa useita 1970- ja 1980-luvun lakanoita omistava Eeva-Liisa.

Sirosäkeiksi kutsuttiin Finlayson-Forssa Oy:n tehtaankaupassa myytyjä kangassäkkejä, joihin oli kerätty pakanpäitä ja muuta laadukasta kangaspalaa, joskus myös kakkoslaatua. Säkin sisältö oli yllätys. Joskus joihinkin säkkeihin sai kurkistaa ennen ostopäätöstä.

Eeva-Liisan synnyinkoti oli turvapaikka monelle sukulaiselle. Siellä asui myös täti, ammatiltaan ompelija. Hän loihti Sirosäkkien kolmisenkymmentä senttiä leveistä kangassoiroista vaatteita kasvavalle tytölle. Se olikin tarpeen, koska elämä oli niukkaa ja kaikki mahdollinen tehtiin kotona.

Isommista paloista täti ompeli petivaatteita. Jos kangaspala ei yksistään riittänyt aiottuun tarkoitukseen, hän yhdisteli. Sillä tavalla syntyi 1970-luvun alkuun ajoittuva pussilakana tehtynä kahdesta keskenään erilaisesta keltaisesta kukkakuosista.

Myös toinen Eeva-Liisan pussilakanoista on tädin tekemä. 1980-luvun alkupuolelle ajoittuva pussilakana muistuttaa omistajaansa elämän taitekohdasta: hän sai sen tädiltään samoihin aikoihin naimisiinmenonsa kanssa. Jyväkuvioisessa ja marjapuuronpunaisessa kankaassa oli jo uutena palkeenkieli, jonka täti siksakkasi ompelukoneella umpeen.

Yksilölliseksi merkattu pussilakana on ollut omistajalleen mieleinen. Kovassa käytössä kangas on hiutunut pehmeäksi - juuri sopivaksi seuraavaan tehtäväänsä pienen vauvan hoitoalustana.

Teksti ja kuvat: Kristiina Huttunen